Nykypäivän uutisotsikot kertovat karua kieltä lasten ja nuorten hyvinvoinnista, vaikka koululaisterveyskyselyn (2019) mukaan lapset ja nuoret ovat pääosin tyytyväisiä elämäänsä ja pitävät koulunkäynnistä. Toisaalta vuonna 2012 tehtiin selvitys syistä suomalaisten lasten huonoon kouluviihtyvyyteen ja tuloksissa todetaan, että huolimatta suomalaisten lasten erinomaisista koulusaavutuksista, lapset kokevat viihtyvänsä huonosti koulussa

Hyvinvointi ja koulupahoinvointi ovat haastavia kokonaisuuksia, koska ne koostuvat useasta eri osa-alueesta. Thl:n mukaan hyvinvointiin kuuluu terveyden, materiaalisen- ja koetun hyvinvoinnin lisäksi yhteisön ja yksilöiden hyvinvointi. (Hyvinvointi – Hyvinvointi- ja terveyserot – THL). Voidakseen hyvin yksilön jokaisen hyvinvoinnin osa-alueen, kuten levon, liikunnan, ravinnon ja mielenterveyden tulee olla kunnossa. (www.mehilainen.fi/hyvinvointi). Huomion arvoista on myös hyvinvoinnin rooli suhteessa turvallisuudentunteeseen. Tutkimusten mukaan turvallisimmaksi olonsa koulussa kokevat ne oppilaat, joiden suhde kouluun on kaikkineen hyvä – eli turvallisuuden tunteen voi tulkita olevan osa laajempaa hyvinvointia, joka vaatii hyvää suhdetta koulunkäyntiin, kouluympäristöön ja muihin ihmisiin (Suomen UNICEF 2012).

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin keskeiset haasteet liittyvät Thl:n mukaan osallisuuteen, mielenterveyteen, häirinnän ja väkivallan kokemuksiin sekä elintapoihin. (Nuorten hyvinvointi – Lapset, nuoret ja perheet – THL). Koululaisterveyskyselyssä (2019) ilmenee, että aiempaa useampi toisella asteella opiskeleva tyttö kokee terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi. Esiin nousee myös poikien kokemus fyysisestä uhkasta. Tytöt vastaavasti kokevat poikia yleisemmin seksuaalista häirintää, väkivaltaa sekä perheväkivaltaa kotona. 4. ja 5. luokkaa käyvistä lapsista 12 prosenttia ilmoittaa kokeneensa fyysistä uhkaa vähintään kerran viimeksi kuluneen vuoden aikana. Kyselyn mukaan myös nuorten psyykelääkekäyttäjien osuus on lisääntynyt.

Kouluissa oppilaiden hyvinvointia mitataan jo nyt erilaisin menetelmin ja yritetään edistää erilaisin toimintamallien kautta. Move-testit, Kiva-koulu, koululaisterveyskyselyt ovat keinoja saada tilastoja oppilaiden hyvinvoinnista. Positiivinen pedagogiikka, vahvuuspuhe ja positiivinen palaute taasen toimivat välineinä auttaa oppilasta tiedostamaan omat vahvuutensa. Miten olisi mahdollista tutkia, paljonko näillä koulun keinoilla on vaikutusta lasten ja nuorten hyvinvointiin? Toisaalta lapsen ja nuoren oma ymmärrys omasta hyvinvoinnista on avainasemassa erilaisia työkaluja ja menetelmiä käytettäessä. Jos yksilö ei tunne voivansa huonosti niin on haastavaa saada lasta tai nuorta näkemään esimerkiksi Move-testi oman hyvinvoinnin edistämisen työkaluna.

Testeistä ja kyselyistä huolimatta, meille aikuisille on edelleen epäselvää, mitkä ovat ne keskeiset selittävät tekijät pahoinvoinnin ja väkivallan lisääntymiselle nuorten keskuudessa? Voisiko syinä olla esimerkiksi turvallisen aikuisen puuttuminen, kiusaamisen kohteeksi joutuminen, tukitoimien puuttuminen koulupolulla tai muusta ryhmästä ulkopuolelle jääminen? Onko pahoinvointi seurausta siitä, että on jäänyt jostain paitsi, eikä ole muita keinoja selviytyä? Nouseeko silloin esiin hermostollinen tekijä ”pakene tai taistele”? Emme myöskään tiedä, miten paljon esimerkiksi alakoulussa koettu fyysinen uhka vaikuttaa yksilön käyttäytymiseen jatkossa.

Aihe on myös siitä haastava, että kouluväkivallalla, on se sitten fyysistä tai psyykkistä, on negatiivinen vaikutus myös muihin kuin sen tekijöihin ja uhreihin, koska se luo hermostuneen ja epävarman pelon ilmapiirin, joka koskettaa koko kouluyhteisöä. Lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tutkimiselle olisikin nyt enemmän tilausta kuin koskaan ennen.

Tässä lienee meille aikuisille miettimisen paikka. Miten saada mahdollisimman kattava ja luotettava tutkimus, mikä nostaisi esille syyt niin kouluhyvinvoinnille kuin koulupahoinvoinnillekin. Me aikuiset, niin vanhemmat, opettajat, päättäjät kuin kasvattajatkin tarvitsemme lisää tietoa siitä, miten saisimme jatkossa tuettua lasten ja nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia, jotta lopulta uutisotsikoihinkin saataisiin erilainen sävy.