Koronakeväänä 2020 monissa kunnissa tutkittiin yksityisen varhaiskasvatuksen palvelusetelin sääntökirjoja tavallista tarkemmin. Poikkeustilan vuoksi valtaosa lapsista jäi kotihoitoon usean kuukauden ajaksi, ja piti ratkaista palveluntuottajille maksettavien korvausten kohtalo. Kun sääntökirjoista ei löytynyt vastausta, heräsi Vertikalissa ajatus päivittää asiakirja.

Pääsin mukaan Vertikalin työryhmään ja sain päivittää myös omia tietojani yksityisestä varhaiskasvatuksesta. Olin ollut vuosituhannen alkuvuosina kehittämässä yksityisen päivähoidon palvelurahamallia korvaamaan ja yksinkertaistamaan yksityisen hoidontuen, kuntalisien ja sekalaisten avustusten viidakkoa. Tuolloin varhaiskasvatus oli päivähoitoa, palvelusetelilaki vasta valmisteilla ja sääntökirjasta ei ollut puhettakaan.

Päivitystyöryhmässä totesimme, että sääntökirja kaipaa perusteellista yhdenmukaistamista ja uudistamista. Kuntien sääntökirjat olivat valtaosin varsin massiivisia ja näyttivät leikkaa-liimaa –menetelmällä kootuilta. Myös kehitystyössä mukana olevat kunnat tunnistivat uudistamistarpeet ja toivoivat selkeää mallipohjaa, jota voisi täydentää kuntakohtaisilla säännöksillä.

Tavoittelimme selkeärakenteista ja selväkielistä sääntökirjaa, joka vastaa käytännön tarpeisiin. Sen vuoksi päädyimme tarkastelemaan kokonaisuutta kolmesta näkökulmasta: palveluntuottaja, asiakas ja kunta.

• Kunnan ja palveluntuottajan välillä ei ole sopimussuhdetta, joten nyt valmistunut sääntökirjamalli on luonteeltaan opas palveluntuottajille. Kuntakohtaisilla tiedoilla täydennettynä se palvelee kuntatoimijoiden lisäksi palveluntuottajia sekä palveluntuottajaksi aikovia.
• Asiakkaan ja palveluntuottajan välillä sen sijaan on sopimussuhde. Valmisteilla oleva asiakkaan opas antaa huoltajille tietoa sopimuksen ja varhaiskasvatuksen toteutumisen seurannasta.
• Kunnan keskeiset tehtävät ovat palveluntuottajien hyväksyminen, valvonta, asiakasohjaus sekä palvelusetelin myöntäminen ja maksatus. Niitä koskevat sääntökirjan kohdat ovat pitkälti kuntakohtaisesti laadittavia, koska toimintamallit on järjestetty kunnissa eri tavoin.

Huomasimme käsitemäärittelyn olevan ensiarvoisen tärkeää, kun jouduimme toistuvasti väittelyihin lisäpalveluista, lisämaksuista, asiakasmaksuista, palvelusetelin arvosta ja omavastuuosuudesta sääntökirjan rahaan liittyvissä kohdissa. Palasimme perusteisiin ja päädyimme käyttämään sääntökirjamallissa palvelusetelilain (569/2009) käsitteitä. Laki on muutoin väljä ja painottuu nimensä mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluseteliin – muistutuksena varhaiskasvatuksen historiasta. Näin ollen kunnille jää liikkumavaraa asettaa palvelusetelitoiminnalle omia ehtojaan.

Yksityisen varhaiskasvatuksen osuus ja palveluntuottajien kirjo kunnissa on laaja, yksittäisistä perhepäivähoitajista kansainvälisten ketjujen yrityksiin. Kun kuntien olosuhteet ja toimintakulttuurit ovat muutoinkin hyvin erilaisia, sääntökirja on tarkistettava ja täydennettävä kussakin kunnassa erikseen.

Materiaaleja päivitetään jatkuvasti, useamman kerran vuodessa Vertikalin toimesta kuntien toiveiden ja aloitteiden pohjalta, joten käytettävissä on aina ajan tasalla oleva sääntökirjakokonaisuus. Materiaalien lisäksi lisenssikunnilla on käytössään Vertikalin asiantuntijan tuki.